It's been a while - ok, more than half a year - since the last time we updated anything. The main reason is laziness, I'm not even going to make up excuses. Anyway, a lot of things have happened since the last time and the people that follow my other blog are aware of the main points. At least they know that I'm spending half a year as an au pair in Salt Lake City, Utah, with Kyle while he's going to school. Actually I moved out of my family before I came to spend Christmas in New Jersey and North Carolina but that's a story for another time.
It's been almost three months that we've been able to be together. We've had our ups and downs and we even discovered that we knew how to argue. It was a big change from never seeing each other to seeing daily. However, we've grown closer together and I can't even describe how I feel about him. He's the person I want to spend my life with. I want to wake up next to him every morning and go to sleep together. I want to eat together and cook together (which is a nightmare because we don't agree on anything but I love it regardless) and joke around while doing that. I want to call him randomly at work just because I thought about him.
On that note I have a confession to make: Kyle proposed on New Year's eve and we're engaged. We've been talking about it for a while because he decided he wouldn't go on his mission. We had been looking for rings and we found the perfect one but he convinced me he didn't buy it then and when he went back to get it, they didn't have it anymore. Well, on New Year's eve we went to the track field where we first met and at 4.25 p.m (we met April 25th) he took something out of his pocket, bent down on his knee and ask me if I would marry him. No need to say what my answer was. I guess we all got the ending we were waiting for. I don't know how often will I write on this blog but I'll probably write about the wedding preparations here. We haven't decided on a date yet but we're gonna get married both in the U.S and Finland.
Love, May
Mielettömästi onnea! :) Oon niin iloinen teidän puolesta!
ReplyDeleteEn nyt sano tätä millään pahalla, mutta olen huomannut sekä omasta lähipiiristäni että kauempaakin, että sellaiset parit jotka eivät harrasta esiaviollista seksiä avioituvat PALJON nuorempina kuin "tavalliset" parit. Tunnen jopa parin joka meni naimisiin heti kun molemmat olivat täyttäneet 18, ja suurin syy siihen oli se, että piti päästä mahdollisimman nopeasti sänkyyn. En tarkoita että teillä olisi tuo edellä mainittu ainoana motiivina, olen vain miettinyt monesti kyeistä asiaa. Jännä ilmiö.
ReplyDeleteonnee!!! tuleeks sulle viel vihkisormuskin? eiks toi oo sit vähä epäkäytännöllinen jos tulee :o mitä sun kaverit ja sukulaiset sano?
ReplyDeleteootte oikeesti sellanen pari mikä saa tällasen kyynisimmänkin ihmisen uskomaan rakkauteen :)
ja sano kylellekin onnittelut!
ReplyDeleteRoadrunner, kiitti! :)
ReplyDeleteAnonymous, tiedän kyllä. Meidän esiaviollinen elämä nyt ei millään tapaa kuulu kenellekään, mutta sanon vain, että se ei ole todellakaan syynä meidän avioitumiseen. :) Siihen vaikuttaa niin moni asia, kuten esimerkiksi se, että ei voida olla samassa maassa vapaasti jos ei olla naimisissa. Eikä aikaisin naimisiinmenolle tarvitse mielestäni olla mitään sen kummempaa syytä kuin se, että rakastamme toisiamme ja halutaan olla yhdessä. Avioliitto on lupaus siitä, että pysytään yhdessä niin hyvässä kuin pahassakin. :)
essi, täällä Jenkeissä vihkisormus sovitetaan kihlasormukseen ja se tulee myötäilemään tätä sormusta. :) Kaverit on innoissaan ja vanhemmat onnitteli. Muista sukulaisista en tiiä, ku äiti kertoo nille. :) Hih, kiitti! Ja kerron kyllä! :)
minkä takia k ei lähe sinne missionille? saaks sen tosta noin vaa jättää väliin?
ReplyDeleteVoi onnea ihan älyttömästi! :) Jään innolla odottamaan häävalmisteluja ja häitä :)
ReplyDeleteOnnea teille molemmille! Vaikken tunne teitä, olen jotenkin helpottunut, että se lähetystyöjuttu peruuntui ja saatte olla yhdessä - en osaa kuvitellakaan, miltä teistä itsestänne mahtaa tuntua. :)
ReplyDeleteIlmeisesti menette kuitenkin naimisiin ihan normiseremonialla siellä USAssakin, eikä sinua painosteta kääntymään - edes muodollisesti - mormoniksi? Entä joko olette päättäneet, milloin ja missä paikoissa häät pidetään? Aiotteko nyt molemmat sitten opiskelemaan Englantiin? :) Tsemppiä suunnitelmien tekemiseen ja toteuttamiseen!
(Kyselyikä voi näemmä iskeä koska vain, sori. :D)
Anonymous, saa toki. Vapaasta tahdostaan se sinne halusi. :) Sinne lähtemättä jättäminen on pitkä tarina, mutta tärkein nyt varmaan se, ettei halunnu jättää minua kuitenkaan.
ReplyDeleteSara, kiitti! :)
m, Kiitos paljon! Kysellä saa aina. :D Tarkoitus on mennä Kylen kirkossa naimisiin, mutta en siis ole kääntymässä itse (ainakaan vielä) mormoniksi ja Suomessa mennään sitten luterilaisessa kirkossa naimisiin. Ajankohta on vielä hieman auki, kun käydään neuvotteluja minun vanhempien kanssa. :P Kyle käy varmaan sen associates-tutkinnon täällä loppuun kun se valmistuis jo joulukuussa vuoden päästä ja sit tulee Englantiin perästä. Mutta se kaikki riippuu siitä saako se hyväksluettua sen vai ei. :)
<3 voi mikä ihana käänne tähän tarinaan!
ReplyDeleteOnnea aivan kamalasti :) Olen lukenut molempia blogeja jo pitkään, enkä voi muuta kuin olla todella onnellinen teidän molempien puolesta!
ReplyDeleterrrous, hih, kiitti! :)
ReplyDeleteAnonyymi, kiitos paljon! :)
voi oikein paljon onnea! Olen lukenut toista blogiasi juuri kylen tapaamisesta lähtien, ja vaikutatte niin ihanalta parilta :D.
ReplyDeleteLiina, oi kiitti! :)
ReplyDeleteJokuhan sen jo taisi sanoa, mutta teidän tarina saa kyllä aina jopa tämän kyynisen naisen kyyneliin:') En voi kun toivottaa mielettömästi onnea teille!
ReplyDeleteOnnea! :)Saahan toisen onnesta olla hiukkasen kateellinen? :D
ReplyDeleteAnonymous, kiitos paljon! :)
ReplyDeleteR, hihhi, eiköhän se ole ihan normaalia. :D
Vauu, paljonpaljonpaljon onnea teille ! :) I'm so jealous hahaa :D Wish you all the best♥
ReplyDeletessalla, kiitti! :) <3
ReplyDeleteSuperpaljon onnea! (: Olipa ihana uutinen kun pitkästä aikaa taas löysin tieni tänne blogiin!
ReplyDeleteI, kiittti! :)
ReplyDeleteI don't know you, but I just have to say that I'm incredibly happy for you guys. I've always been very cynical when it comes to young people getting engaged, but I can honestly say that I believe in you two. Even though, like I said, I don't know you.
ReplyDeleteHow did your friends and parents react to this?
Hopefully you'll live happily ever after and I wish you all the best and stuff! ;D
Anonymous, thank you! :) Our friends are pretty much all really excited but they know us and they've seen us together - at least some of them. Our families weren't really excited at first but now they're both fine and our sisters are really excited. :)
ReplyDeleteAikaisemmalle anonyymille kommenttina, että on myös meitä jotka olemme viittä vaille 30, emme vielä naimisissa mutta emme myöskään ole luopuneet periaatteestamme (en siis ole mormoni mutta kuitenkin). Jokaisella on omat syynsä ratkaisuihinsa :).
ReplyDeleteKihlaparille paljon onnea näin vähän jälkikäteen!!
Anonyymi, kiitos paljon! :)
ReplyDeleteMiten Kylen vanhemmat suhtautui siihen, ettei K lähdekään lähetystyöhön? Se kun on aika iso juttu kirkkopiireissä.. Ja sitten toinen kysymys, mitä mieltä sä oot mormoneista sen perusteella, mitä nyt oot saanut tutustua uskontoon Kylen kautta? Onko jotain mitä et hyväksy/ymmärrä?
ReplyDeletemaria, ei ne varsinaisesti innoissaan olleet, mutta yllättävän hyvin asian kuitenkin ottivat. Mun mielestä mormoneissa ei oo mitään vikaa ja yleensäkin mun mielestä kaikki saa uskoa mihin haluaa eikä siinä ole mitään pahaa. Toki on joitain asioita, joista en itse pidä, mutta eivät ainakaan toistaiseksi ole vaikuttaneet suhteeseemme sen kummemmin. :)
ReplyDeletesaako vielä sen verran kysyä, että harmittaako Kyleä ettette voi mennä temppelissä naimisiin? luuletko että hän kuitenkin toivoo sinun eventually liittyvän kirkkoon:)?
ReplyDeletemaria, kyllä ja kyllä. Kummastakin on puhuttu, mutta en ainakaan toistaiseksi ole valmis mihinkään. On Kyle jo hyväksynyt asian, mutta totta kai toivoo.
ReplyDeleteeikö kyle lähdekkään lähetystyöhön miksi?
ReplyDelete